Blogini – Existential Travels

  • Trauman stigmat
    Olen alistunut siihen, että ilman diagnooseja ei vaikeista tunne-elämän haasteista kärsivä saa yhteiskunnan tukea, kuntoutusta ja lääkitystä. Siksi diagnoosien kanssa on elettävä. Mutta niiden takia tai niiden kautta ei kannata elää. Niihin ei kannata identifioitua. Jokainen diagnoosi kaventaa ihmisen, redusoi hänet vain pieneksi osaksi siitä, mitä hän on. On ironista, että se ilmiö, joka parhaiten … Jatka artikkeliin Trauman stigmat
  • Katse eteenpäin
    Masennuksesta kirjoitetaan runollisin sanankääntein. Minäkin, viimeksi vain muutama viikko sitten. Se ei ole yllättävää, koska masennusta on mahdotonta sanoittaa. Masennus ei ole esine, jota voi tarkastella ja sitten kuvata yksiselitteisesti. Sillä ei ole korkeutta, leveyttä, syvyyttä, väriä tai edes tekstuuria. Se vain on. Vaikea musiikkiakin on kuvata vain nuottien kestoina, korkeuksina ja harmonioina latistamatta pois … Jatka artikkeliin Katse eteenpäin
  • Oikeudesta erakoitua
    Olen löytänyt elämääni jotakin, jota ei minulta saa pois: uskon arvoihin — hyvään, totuuteen, kauneuteen ja rakkauteen. Mutta kun olen ihmisten kanssa tekemisissä, niin uskoani koetellaan aina ja kovaa. Ihminen on harvoin toiselle hyvä tai totuudellinen ja hänen käytöksensä on vielä harvemmin kaunista ja rakkaudellista. Tämä koskee myös ihmisiä, jotka jakavat arvoni. Se on kaikkein … Jatka artikkeliin Oikeudesta erakoitua
  • Kirjallisuusterapiaa
    Joillakin kirjoilla on niin voimallinen sanoma, että ne muuttavat miljoonien ihmisten elämän. Yksi niistä on Viktor Franklin Man’s Search for Meaning, joka on käännetty Suomeksi nimellä Ihmisyyden rajalla. En ole lukenut suomennosta, mutta sen pitäisi löytyä helposti esim. kirjastosta. Ruotsinkielinen versio Livet måste ha mening, on erinomainen käännös viime vuodelta (Natur & kultur). Kirjan alkukieli … Jatka artikkeliin Kirjallisuusterapiaa
  • Kireäksi viritetty
    Kummallinen asia, tämä perusvirittyneisyys maailmassa olemiseen, joka jokaisella on omansa. Puhuttakoon siitä vaikkapa ihmisen luonteenpiirteenä. En tiedä, mistä se tulee tai mikä se edes on, mutta melko pysyvä se on, elämän läpi. Minä olen kireä. Olen sitten hurmiossa, masentunut, haltioitunut, ikävystynyt tai ”mindful”, olen aina kireä kuin viulun kieli. Diastolinen verenpaineeni huiteli sadan hujakoilla, terkkarin … Jatka artikkeliin Kireäksi viritetty
  • Masennus ja syyllisyys
    ”Käypä Sakke hakemassa se syyllinen sissään”, komentaa puheenjohtaja Tabun legendaarisessa sketsissä, jossa kyläkäräjä kokoontuu tuomitsemaan nuorukaista, joka on ”nuorison villitsijä numero yks!” Häntä syytetään liiterin polttamisesta. ”Häppiä! Että mites siusta on tuommonen mulukku tullu, kun isäs ja äiteis on kunnon miehii”, läksyttää puheenjohtaja nöyränä kuuntelevaa punkkaria. ”Maksa ruokos, mee töihin, senkin hunsvotti! Sä oot panna … Jatka artikkeliin Masennus ja syyllisyys
  • Trauman psykologiaa ja filosofiaa
    Psykologilla on kädessään vasara, jolla hän huitoo kaikkea, mikä liikkuu. Tämä vasara on hänen traumateoriansa. Hän kun olettaa, että ihmisestä on muodostettavissa lainalaisuuksia, joiden valossa hänen käyttäytymisensä on ennustettavaa ja korjattavissa. Psykologin kanssa tulee turvallinen olo. Hän määrää sinulle yhdessä lääkärin kanssa lääkkeitä ja kertoo mikä sinussa on vialla ja miten toimitaan, että vika ainakin … Jatka artikkeliin Trauman psykologiaa ja filosofiaa
  • Aasinhattu tukevasti päässä
    Kun kuulin Boris Johnsonin tulleen valituksi Iso-Britannian pääministeriksi olin juuri lukemassa Martin Heideggerin tekstiä Silleen jättäminen (Reijo Kupiaisen käännös, 2005). Ironinen sattuma, koska Johnsonin valinta kertoo siitä, mitä tämän tästä olen valitellut: ihmiset ajattelevat keskimäärin saatanan huonosti! Heidegger äimisteli 1955 julkaistussa puheessaan juurettomuutta ja sokeaa uskoa teknologian kehitykseen. Hän kuvaa laskevaa ajattelua, joka kritiikittä teknohuumassa … Jatka artikkeliin Aasinhattu tukevasti päässä
  • Sodanjulistus traumalle
    Julistan sodan traumatisoitumista vastaan. Olen saanut tarpeekseni siitä, miten traumaoireet minua kyykyttävät. En hyväksy sitä, että tunnen itseni huonoksi ihmiseksi vain siksi, että minua on joskus kohdeltu huonosti ja arvottomasti. Käytän sodassa niitä voimavarojani, joista olen tullut tietoiseksi tutustuessani eksistentiaaliseen fenomenologiaan ja erityisesti Viktor Franklin ja Lauri Rauhalan filosofiaan. Frankl totesi, että ihmisen ei tarvitse … Jatka artikkeliin Sodanjulistus traumalle
  • Yöminä ja perseminä
    Traumatisoitumisen yhteydessä tiedetään ymmärtääkseni yleisesti, että yöt ovat kaikkein vaikeinta aikaa. Silloin masennusoireet ovat kukkeimmillaan. Vaikka yöminän käsitteellä kai yleisesti tarkoitetaan kaiken kaikkiaan sitä minätilaa, jossa traumatisoituminen värittää eniten ihmisen maailmankuvaa, varaan sen omassa kokemuksessani nimenomaan tälle öiden aikana tapahtuvalle tunteiden melskaamiselle. Olen oppinut uhmaamaan tuota masentunutta maailmankuvaa ja näyttämään sille keskisormea ja persettä. Ehkä … Jatka artikkeliin Yöminä ja perseminä
%d bloggers like this: