Traumasta henkiseen kasvuun -kirjan sisällöstä

img_2691Kirjan sisällysluettelo PDF-muodossa

Pyrkimykseni on tällä kirjalla auttaa ihmisiä ymmärtämään sotien jälkeisessä Suomessa tuiki tavallista sukupolvien yli periytynyttä traumaa, masennusta ja ahdistusta sekä kuvata, miten niistä voi toipua. Tämä kirja on minulle eräänlainen välitilinpäätös. Olen elänyt elämästäni nyt 52-vuotiaana reilusti yli puolet. Lisäksi vaikea-asteisesta psyykkisestä sairastumisestani on tänä vuonna tullut kuluneeksi 10 vuotta.

Kirjoittamani on ennen kaikkea kokemustietoa. Vaikka siellä täällä nojaankin asiantuntijatietoon, on pääasiallinen tavoitteeni sanoittaa sitä, mistä on vaikeaa puhua ja josta siksi niin usein vaietaan. Erityisen vähän tätä tematiikkaa on omakohtaisesti käsitelty meidän keski-ikäisten tavallisten miesten toimesta.

Ajattelen, että kirjoittamani voisi kiinnostaa mm. seuraavia ihmisryhmiä:

  • Muita psyykkisesti sairastuneita, jotka voivat peilata omaa kokemustaan minun kokemuksiini ja näin saada parempaa otetta omasta kokemuksestaan. Toivon myös, että eheytymistä koskevan viimeisen pääluvun vinkeistä ja ajatuksellisista työkaluista voi olla muillekin hyötyä.
  • Lähiomaiset eivät useinkaan saa tietoa siitä, mitä tapahtuu terapeutin suljettujen ovien takana. Siksi yritän kuvata omia kokemuksiani terapiasta.
  • Sosiaali- ja terveyssektorin ammattilaisia voi kiinnostaa komplisoitunut traumatisoituminen ilmiönä, koska se on verrattain huonosti tunnettu esim. perusterveydenhuollossa. Se voi olla hyödyllistä tuntea, oli sitten kysymyksessä millainen tahansa asiakaskontakti traumatisoituneeseen. Toivon lisäksi, että kaikkia ihmistyön ammattilaisia voisi kiinnostaa erityisesti viimeisessä luvussa esitetty arvo-orientoitunut työskentely perinteisen psykoterapian täydentäjänä.
  • Kaikkia aikuisia, joita on askarruttanut, miltä tuntuu olla traumatisoitunut, masentunut tai ahdistunut, ja miten näitä tiloja tunnistetaan ja hoidetaan.
  • Käsitellessäni logoterapiaa uskon, että kohderyhmiä ovat viime kädessä ihan kaikki, jotka haluavat pitää huolta mentaalihygieniastaan.
  • Itselleni tämän kirjan kirjoittaminen on itsessään terapeuttinen prosessi: se auttaa minua sanoittamaan, analysoimaan, suhteuttamaan ja hyväksymään menneisyyteni, olemukseni ja myös voimavarani.

Jos voisin vaikuttaa siihen, miten tekstiäni luetaan, niin toivoisin, että lukija lukee tekstiä omakohtaisesti reflektoiden. Toivon, että tekstini voisi herättää pohdintaa siitä, miten kuvaamani ilmiöt näkyvät lukijan tai hänen läheistensä elämässä, koska epätavallisia kokemuksia ne eivät ymmärtääkseni ole. Tekstini mieli aukeaa parhaiten, kun se löytää kosketuspinnan lukijan omakohtaisesta todellisuudesta.

Olen kokenut traumatakaumia kirjoittaessani tätä kirjaa. Pyydän kohtalotovereitani huomioimaan sen, että teksti voi ajoittain olla heillekin vaikeita tunteita herättävää.

Kirjan punainen lanka

Kirja on jaettu kolmeen päälukuun. Ensimmäisessä luvussa taustoitan hieman lähtökohtiani elämässä ja yritän kuvata, miten nyt jälkikäteen tunnistan melko vaikeatakin oireilua lähes koko elämäni ajalta. Taustoitus on tärkeää, koska syyt pahoinvointiini johtuvat kuitenkin pitkälti lapsuudesta ja lapsuuden traumojen uudelleenelämisestä myöhemmälläkin iällä, niin kliseiseltä kuin se voi kuulostaakin. Elämä ei kuitenkaan ole koskaan pelkkää kärsimystä, ja siksi kuvaan myös esimerkiksi resilienssin (kapasiteetin sietää traumoja) kokemuksia.

Toisessa luvussa yritän kuvata kokemieni oireiden ja niiden syiden hoitoprosessia. Erityisesti kuvaan kahta terapiaprosessia, joiden aikana olen yrittänyt oppia tunnistamaan, sanallistamaan ja hallitsemaankin psyykkistä kuormaani.

Kolmannessa luvussa keskipisteeseen nousee eheytyminen ja se, mitä olen oppinut siitä, miten itse voi hoitaa omaa mentaalihygieniaansa. Pidän logoteoreettista (tai logoterapeuttista) ajattelua avainasiana tässä luvussa. Logoteoria on auttanut minua pääsemään tielle, jolla elämä ei menetä merkitystään tai tarkoitustaan vaikeankaan oireilun tai muiden elämän kriisien takia. Logoteoria on parantavaa ja ihmisen ainutlaatuisiin henkisiin voimavaroihin orientoivaa filosofiaa: se tarjoaa minulle luontevan käsitteistön, jolla tarkastella kirjassa kuvattua eheytymisen prosessia.

Joidenkin alalukujen yhteyteen olen kirjannut ajatusharjoituksia, joiden avulla luettua tekstiä voi reflektoida omakohtaisesti. Nostan esille myös joitakin testejä, joita ammattilaiset käyttävät esim. masentuneisuuden tai ahdistuneisuuden arviointiin.

Ihmiskuvastani

Mielestäni on tärkeää tunnistaa oman ajattelunsa juuret, eli ihmiskuvansa, ja se, mitä siitä omalle ajattelulle seuraa. Niinpä pidän myös tärkeänä eksplikoida, kirjoittaa auki, millainen on oma ihmiskäsitykseni. Se selittää osaltaan käyttämääni käsitteistöä ja kirjoitustapaani.

Allekirjoitan holistisen ihmiskäsityksen. Siinä ihminen nähdään kokonaisuudeksi, jonka eri olemuspuolien dynamiikasta ja vuorovaikutuksesta seuraavat inhimillisen eksistenssin erityispiirteet. Ihmisen kokonaisuudesta voidaan erotella loogisesti seuraavat olemuspuolet:

  • Kehollinen puoli
  • Psyykkinen tajunnallisuus, eli tunne-elämämme reaktiivisella tasolla
  • Korkeampiasteinen (laadullisesti toisen kaltainen) vapaaseen tahtoon perustuva henkinen tajunnallisuus
  • Situationaalisuus, eli elämäntilanne

Nämä olemuspuolet kietoutuvat toisiinsa erottamattomasti, mutta ne ovat loogisesti toisistaan poikkeavia ja tämä on syytä ymmärtää, kun ihmisyyttä, ihmisen eksistenssiä ja ihmiselle erityistä tajunnallisuutta tutkitaan. Tämä kirjakin on eräänlaista tajunnan tutkimusta. Tutkimuksen kohde ja tutkija vain jakavat saman fyysisen olemuksen.

Tämä käsitteistö eroaa siitä, miten psykologian ja psykiatrian kaltaiset erillistieteet perinteisesti ihmistä ymmärtävät ja kuvaavat. Ne pyrkivät pelkistämään ihmisen olemuspuolia niin, että inhimilliset ilmiöt olisivat mitattavissa tieteen keinoin.

Oma ajatteluni perustuu eksistentiaaliseksi fenomenologiaksi kutsuttuun filosofiaan, jota käsittelen tarkemmin kirjan viimeisessä pääluvussa. Se tarkastelee ihmisen eksistenssiä eri olemuspuolien kokonaisuutena ja sen avulla voi ymmärtää ihmisen voimavaroja ja mahdollisuuksia laaja-alaisesti. Ihmisen olemuksellisen pelkistämisen sijasta tällöin yritetään ymmärtää mitä kaikkea ihminen ainakin on tai voi olla. Uskon, että tällä näkökulmalla on paljon ja suorastaan kriittistä annettavaa, kun puhutaan ihmisen psyykkisen hyvinvoinnin edistämisestä.

Ihmiskuvaani kuuluu myös, että uskon kärsimyksen olevan erottamaton osa elämää. Se on kuin kuolema: ilman sitä ei ole elämää. Uskon myös, että ihmisellä on kapasiteetti ylittää vaikeat kokemuksensa. Tämä kirja on tarina juuri siitä, miten lopulta pystyin henkiseen kasvuun siitä huolimatta, että psyykkinen kuormani on aina ollut ja tulee aina olemaan raskaampi kuin useimmilla, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

%d bloggers like this: